Suuren maihinnousun salaisuudet

Gilles Perrault


Yksi rakkaimpia kirjoja joka on mukanani kulkenut kaikki nämä vuosikymmenet. Todellinen helmi ja jos tähän törmää jossakin divarissa tai antikvaarisilla kirjamessuilla, se kannattaa ehdottomasti hankkia itselleen. Kuten nimikin kielii, se on sotakirja joka käsittelee Normandian maihinnousua. Lajityyppi on sikäli harhaanjohtava, koska kirjassa ei sodita ensinkään, ja toisekseen kirja loppuu siihen, kun ensimmäinen maihinnousualus karahtaa Normandian rantahiekkaan.

Keväällä 1944 saksalaiset olivat pahasti alakynnessä itärintamalla. Puna-armeija puski kohti länttä viisinkertaisella ylivoimallaan, samaan aikaan kun Hitler joutui tulevan maihinnousun vuoksi makuuttamaan neljännestä Saksan kenttäarmeijasta rauhallisessa Ranskassa ja Hollannissa. Hitler ei pelännyt maihinnousua, hän toivoi sitä. Kunhan saataisiin britit heitettyä takaisin mereen, eivät liittoutuneet voisi uusia maihinnousua pitkään aikaan, joten Hitler voisi lähettää divisioonansa itärintamalle, ja kääntää sodankulun edukseen. Tietenkin oli välttämätöntä tietää, missä maihinnousu tapahtuisi, jotta vastaanottokomitea osaisi sitä odottaa.


Kirja kertookin miten saksalaiset koettivat kaikin tavoin päästä jyvälle operaatio Overlordista. Missä ja milloin? Vastaavasti Overlord oli suunnitelma, jonka salaamiseen asetettiin poikkeuksellisen vaativia resursseja. Tämä ei tietenkään estänyt lukuisia inhimillisiä kömmähdyksiä tapahtumasta, joista yhdenkin päätyminen saksalaiskorviin olisi pannut suunnitelmat uusiksi. Viidennen viskigrogin jälkeen hölöttävä upseeri, tai junanvaunuun unohtunut Overlord-suunnitelma aiheutti monenlaista stressiä maihinnousun suunnittelijoille. Kirjassa kerrotaan sekin, kuinka merellä veneessä olevat yksitoista upseeria, jotka tunsivat suunnitelman, joutuivat ilmahyökkäyksen kohteeksi, ja saksalaiset torpedoveneet kiiruhtivat paikalle. Mikäli kaikkia yhtätoista ei saataisi naarattua kuolleina merestä, olisi pakko olettaa että puuttuvat olisivat jääneet vangeiksi, ja Gestapon kellareissa jo lauloivat kaiken mitä maihinnoususta tiesivät. Kaikki löytyivät ja suunnitelma sai jatkua. Näin pienistä se oli väliin kiinni.


Kirja kertoo miten sekaisin saksalaiset tiedustelupalvelut olivat, ja miten englantilaiset pyörittivät sitä syöttämällä sille toistuvasti vääriä tietoja. Saksalaiset olivat jo oppineet jymäytyksistä 1943 Sisilian maihinnousun kohdalla. Silloin englantilaiset uskottelivät että maihinnousu alkaisi pohjoisessa hyödyntäen kenraali Montgomeryn kaksoisolentoa, kumisia panssarivaunuja ja muutakin harhauttavaa. Aivan maihinnousun alla pantiin mereen Espanjan edustalle kellumaan  ”diplomaatin” ruumis jolla oli käsiraudalla kiinni salkku, jossa oli tiedot Kreikkaan tehtävästä maihinnoususta. Tietoisina että tiedot päätyvät saksalaisille. Sisilian maihinnousu tulikin sittemmin Kreikassa odottaville saksalaisille täytenä yllätyksenä.


Saksalaisvakoojien puijaaminen ei kuitenkaan ollut jymymenestys, sillä länsirintaman komentaja von Runstedt oli vanhan polven preussilaisupseereita, joka piti vakoojia tunareina, eikä luottanut ollenkaan näiden näkemyksiin. Sotilaalliseen järkeilyyn perustaen hän uskoi maihinnousun tulevan Kanaalille, lyhimpään kohtaan Britannian saarelta. Tätä näkemystä englantilaisvakoojat sitten koettivat ruokkia. Toisaalta taas Rommel oli vakuuttunut maihinnousun tulevan joko Bretagneen tai Normandiaan, ja Rommelia Hitler kuunteli. Ei ollut yhdentekevää missä saksalaisten eliittidivisioonat olisivat D-päivänä, joten myös Rommelin pää pitäisi saada kääntymään Kanaalin suuntaan.


Syntyi operaatio Fortitude. Koska maihinnousua ei voitu salata, koetettiin sen kohteesta syöttää väärää tietoa. Hommaan liittyi myös likaista peliä. Vuodettiin tarkoituksella vääriä tietoja Ranskan ja Hollannin vastarintaliikkeelle, ja sitten pidettiin huoli, että pahamaineinen Gestapo saisi nämä elävinä käsiinsä. Doveriin luotiin kokonainen valelaivasto. Kaikkien näiden tietojen perusteella viimein Rommelikin uskoi että maihinnousu tapahtuisi Kanaalissa.


Kirjan anti on sen aikakaudessa jolloin se on tehty. Nykyisin historioitsija joutuu tukeutumaan kirjallisiin lähteisiin, mutta vuonna 1968 tehty kirja nojaa maailmaan, jonka kirjailija on itsekin kokenut. Se luokin syvemmän perspektiivin joka voi kertoa paljon sellaista, mitä kirjalliset lähteet eivät kerro. Kaikki ne inhimilliset sattumukset, onnenpotkut ja sekaannukset jotka voi tietää vain se, joka silloin oli siellä itsekin, ja kuuntelee toistenkin tarinoita sotavuosilta eletystä elämästä. Yleensäkin parhaat tämän alan kirjat ovat tehty 60-luvulla tai 70-luvulla, mutta ei välttämättä sen jälkeen. Eletystä unohtuu yksityiskohdat, ihmiset kuolevat, vanhenevat, unohtavat…

Toisekseen, tälläistä kirjaa näin eksoottisesta aiheesta ei ole toista tehty, olkoonkin että  Normandian maihinnoususta on muuten tehty sen sata kirjaa ja elokuvaa.


Jukkis