Suomen mysteerit

- toimittanut Jukka "Jukkis" Nieminen


Kyseessä on niin sanottu kokoelmateos, Niemisen ja kumppaneiden tutkimuksista sekä kirjoituksista Hermeetikko- ja sinikivi -lehdistä sekä Niemisen kirjoista. Osa aiheista on aiemmin julkaisemattomia ja nekin aiheet, jotka on jo aiemmin julkaistu, on kirjoitettu reippaasti uuteen uskoon. Jukkis toteaakin esipuheessaan: "eikä lopputulos mielestäni hullumpi." Olen todellakin samaa mieltä Jukkiksen kanssa. Voisin jopa sanoa, että Jukkis on onnistunut erinomaisesti. Vastaavaa ensyklopediaa mystiikan saralta ei ole ennen nähty, ainakaan Suomessa. Aiheet on valikoitu todella huolella ja melko laajalta alueelta. Enpä muista ennen lukeneeni näin viihdyttävää "tietosanakirjaa", jota lukiessa välillä ihan hykertelin naurusta. Sisällysluettelon lukeminen jo saa suupielet pykimään ja samalla herättää mielenkiinnon lukea, mitä mystistä vaikkapa otsikolla "Gallen-Kallela -koodi" on Nieminen onnistunut kirjoittamaan. Jonnin joutavia lähdeluetteloja ei kirjasta löydy, mutta asioiden taustat voi halutessaan tarkistaa, jos vaan jaksaa nähdä vähän vaivaa. Nieminen kirjoitaa esipuheessaan, että rajaamista aiheiden suhteen piti tehdä paljon ja edelleen juttuja jäi kirjasta paljon pois. Hyvän valinnan ja onnistuneen rajauksen Nieminen on tehnyt, sillä kirja on juuri sopivan mittainen.


"Suomen mysteerit" -teoksesta ei löydy paljoakaan ihan lähihistorian tapahtumiin liittyviä aiheita, mutta 1900-luvun alkupäähän ja siitä sitten jääkauteen ja mesoliittiselle aikakaudelle asti, laidasta laitaan, löytyy. Jos sitä jääkautta sitten olikaan? Tätäkin kirjassa pohditaan, muun muassa Speden kadonneiden elokuvia ja Speden ystäväksi paljastunutta Keijo Parkkusta käsittelevässä luvussa. Yhtä yllättävää, kuin tuo edellä mainitun kaksikon ystävyys, oli myös tämä aihe, monilahjakkuus Pasasen taustoista. Yhtenä poikkeuksena historiallisessa aikajanassa on SSRI-lääkkeitä koskeva luku, jossa puidaan serotoniinin välittäjäaineita manipuloivien kemikaalien vaikutusta kouluampujiin. Tämän luvun aihe on minulle perustyöni kautta arkipäivää ja siitä syystä voin kyseisen luvun arviointiin perehtyä tarkemmin. Nieminen on selvittänyt asiaa todella huolellisesti ja on saanut oleellisimmat asiat tiivistettyä helppolukuiseen muotoon. Absoluuttista totuutta kukaan ei tästäkään aiheesta tiedä, eikä Jukkis omia pohdintojaan asioista yritä edes totuuksina tyrkyttääkään. Jukkiksen tekstit yleensäkin ovat enemmänkin ajatuksia ja lukijalle omaa pohdintaa herättäviä sekä aiheiden tunnettujen faktojen kerrontaa kuin niinkään tiedon pakkosyöttöä. Samaa linjaa ovat onnistuneet "Suomen mysteerit" -teoksen muutkin kirjoittajat pitämään.


Jostain selittämättömästä syystä, "Keksittiinkö Aku Ankka Suomessa" on yksi suosikki luvuistani. Lehtosen Jussi jopa tituleeraa tätä teoriaansa "kaikkien salaliittojen äidiksi", sitähän se saattaa kaikessa absurdiudessaan ollakin. Itse Don Rosakin on vuonna 2011, kuullessaan tämän teorian, jäänyt monttu auki ihmettelmään, moista tarinaa Janne Ankkasen seikkailuista. Hämmästyttäviä yhtäläisyyksiä Finnen ja Fogelbergin luomassa hahmossa, toden totta on! Faktan ja fiktion tai ainakin vahvasti tulkintoihin perustuvan pohdinnan, yhdistäminen on aina niin herkullinen asetelma , että tuskin kukaan kykenee ohittamaan näitä juttuja. Tämä asetelma kuvastaa hyvin koko "Suomen mysteerit" -laitoksen syvintä olemusta. Kirja kokonaisuudessaan on aiheiltaan ja kirjoitustyyliltään, harvinaisen hyvin linjassa. Riippumatta siitä minkä aukeaman satunnaisesti avaa, on teksti yhtä laadukasta ja tietoa pursuvaa.


Pietari Brahen itäseen Suomeen perustamien kaupunkien, tähtikuvion perusteella, tuntuu hieman heppoiselta yhteensattumalta. Ihan hauska löydös tuokin oli, mutta ehkä sitä kirjan kevympää osastoa, kuten myös nämä "mystiset kokemukset" -osiot. En lähde väittämään etteikö nuo olisi kokemuksen kokeneen ja kirjoittaneen yksilön näkökulmasta merkittäviä tapahtumia, mutta minä en ainakaan lukijana niistä juuri mitään saanut. Tosin 15 vuotta psykiatrista hoitotyötä tehneenä, saatan olla huono arvioimaan näitä juttuja.


"Suomen mysteerit" on kuvitukseltaan ja taitoltaan maltillinen, miellyttävä ja hyvin onnistunut. Joku tiukkapipoinen niuhottaja oli ehtinyt toteamaan että kuvia olisi sijoittettu vähän mihin sattuu, jopa tekstiyhteydestä väärille sivuille. Minä en sellaista huomannut! eli ei ainakaan lukunautintoani ole haitannut, vaikka joku suurennuslasilla etsimällä olisi sellaisia löytänyt. Heikin kuvituspaja tuntuu olevan todella monipuolinen ja taitava yhteistyötaho. Tosin osa kuvista olikin Jukkiksen ja Tuulamaria Kangaslammen "käsialaa". Eipä juurikaan eroa huomannut, siispä kuvat oli kauttaaltaan hyvin valittuja. Taitosta ja visuaalisesta yleisilmeestä tuli mieleeni Valittujen Palojen kuvatietokirjat, eipä sekään millään lailla häirinnyt ja onhan tämä omalla sarallaan hyvin samantyyppinen kirja.


Ensin ajattelin kirjoittavani arvion "Suomen mysteerit" -kirjasta kriittiseen sävyyn, mutta tehtävä tuntui mahdottomalta. Ehkä perisuomalaiseen tyyliin ajattelin itsekin, että ei pidä kehua liikaa ettei tule Nieminen ylpeäksi, mutta subjektiivinen kokemukseni on, että ei tästä teoksesta löydy mitään mainitsemisen arvoista negatiivista sanottavaa. Kirja on sisältönsä ainutlaatuisuuden ja onnistuneen toteutuksen vuoksi klassikko jo syntyessään. Mielestäni "Suomen mysteerit" kuuluu jokaisen ajattelevan ihmisen kirjahyllyyn ja yöpöydille, sillä hyllyyn sitä ei voi ainakaan pitkäksi aikaa jättää. Eihän sitä koskaan tiedä milloin ja mihin tarkoitukseen pitää tarkistaa, vaikka Tampereen kaupungin perustamiseen liittyvä mysteeri.


Mikko Suomi


Lue myös Veikko Tiiton arvostelu


Lue myös Marjaana Will-Vidlundin haastattelu


Tilaa nyt

ainutlaatuinen

suurteos

Suomen Mysteerit

Jukka Niemiseltä

ww.sinikivi.com