Antti Heikkilä

Ravinto ja Terveys


Sanotaan se heti kärkeen. Jos ei Heikkilää arvioi hänen tietokirjojensa sisällön, vaan raamien puolesta, niin Heikkilä on kehittynyt kirjailijana valtavasti. Se on valtava plussa, ja tässä kirjassa edun huomaa. Heikkilän kirjoissahan on yleensä valtaisat määrät oivaa informaatiota, mutta niitä on aiemmin himmentänyt, ettei kirjojen sisältöä ole juurikaan jäsennelty. Muistan kun aikanaan jossain verkkokeskustelussa koetin käyttää jotain hänen tietoaan, jouduin melkein lukemaan koko kirjan uudelleen, ennen kuin löysin hakemani. Tällä kertaa sisältö on tosiaan jäsennelty ja joka juttu pantu oman otsakkeensa alle, josta sen kätsysti löytää. Selvää kehitystä.


Toinen plussa tulee Heikkilän jutustelevasta tyylistä. Lähes filosofisen fundeeraavasta otteesta, jossa ei ole kiireen häivää. Ajatukset esitetään rauhallisesti joka sekin on kehitystä. Mitä olen aiemmin hänen kirjojaan lukenut, niissä on pääosassa ollut kiistelty Heikkilä, joka on sanavalmis, hyökkäävä, vähän äkäinenkin Antti Heikkilä sotimassa koko maailmaa vastaan ja lyömässä keittokirjallaan THL:n ylipapistoa päähän. On selvää että jos haastaa vallitsevan järjestelmän, ei parane olla pehmo alkuunkaan, mutta lopputulos on silti kuin innokkaan ammattikoululaisen, jolla on paljon laadukasta sanottavaa, mutta ei vielä kykyjä ilmaista itseään. Tässä puolessa on selkeää kehitystä tapahtunut, ja oli mukava lukea Heikkilää joka on kypsynyt tyylilajissaan.


Jos tapaamme nyt kirjassa rauhoittuneen Heikkilän, niin todellinen touche tulee sitten sanottavan sisällössä. Rauhallisesti kirjassa kerrotaan mitä kaikkea einekset sisältää – siis sitä me kaikki syömme päivittäin – kuinka ne pysyy kasassa lähes pelkillä kemiallisilla lisäaineilla ja ravintoarvot niissä on järjestään viturallaan. Kuinka ne pitkässä juoksussa aiheuttavat sairauksia ja vaivoja, terveys romahtaa ja joutuu vetään kilon lääkkeitä kestääkseen moisen ravinnon. Itse ainakin huomasin tuntevani ensin masennusta tätä epämiellyttävää totuutta lukiessani, mutta pianhan se fiilis tuntui vaihtuvan kylmään raivoon. On kuin tunnetaso kirjan sivuilta siirtyisi lukijaan, ja aika tylsämielinen tai sosiopaatti saa olla, jos moiset asiat pystyy viilipyttynä lukemaan.


Vielä yksi positiivinen seikka. Yleensä kirjailijan kirjoissa on ollut puolet erilaisia reseptejä, keittokirjojahan ne kai ovatkin olleet? Tällä kertaa teema on vaihtunut muutaman kymmenen päivän ruokavalioksi. Siihen osallistuminen on matalampi kynnys kenelle tahansa, joten muutos on ollut kekseliäs. Luova ratkaisu. En sinänsä epäile ollenkaan Heikkilän kokkaustaitoja tai asiantuntemusta miten tehdään maistuvaa ruokaa, mutta tässä on myös yksi negaatio omalla kohdallani. Heikkilä on ruoanlaittajana niin hyvä, että hänen ohjeissaan alkaa olla brassailun makua. Tälläiset meikäläiset jotka ei osaa kun paistinpannua käyttää, ja joskus uunin laittaa päälle, ei kyllä tajuta mitään kastikkeista, ruskistamisista, ryöppäyksistä yms monimutkaisista jutuista, joten tässä on selkeästi heitetty helmiä sioille. Loppujen lopuksi tässä taitaa olla koko ravinto-ongelman ydinkin, eli monimutkaiset valmistamista vaativat karppausruoat vs. valmiseinekset, eikä vaikea arvata kumpi nykytalouksissa vetää pidemmän korren. Pakastepizzan salaisuus on sen vaivattomuudessa. Ajattelin ainakin itse odottaa koska joku valmistaa ruokaohjelman täydellisen uusavuttomille keittiötoheloille ja kokkaustaidottomille. Esim ”paista pihvi, ja leikkaa lautaselle raakaa porkkanaa, mutta älä veistä sormeesi leikatessasi”.  Luulen että sitten kun terveellinen ravinto kykenee helppoudellaan kilpailemaan valmisruokien kanssa, aletaan vasta saavuttamaan tuloksia kansanterveyden saralla. Uskon kuitenkin että meitä totaalisen kokkaustaidottomia on muitakin kuin minä pelkästään.


Yhteenvetona totean että lukemistani Heikkilän kirjoista tämä on ehdottomasti paras. Jo sen takia, että hän on kirjoittajana kehittynyt melkoisesti, mutta on myös luonut sisältöön uudenlaista formaattia. Hän on kyennyt välttämään sen miinan, että kun on lukenut yhden hänen kirjansa, on lukenut ne kaikki. Toisto kun ei ole koskaan hyväksi. Nyt oli löydetty uudenlaisia näkökulmia. Ottaen huomioon sanottavan laadun, jäsentelyn, aiheen kypsymisen, kehittymisen kirjoittajana jne jne veikkaan että Heikkilän todellinen suurteos ja hittien hitti on vielä edessäpäin. Nyt hänellä alkaa olla työkalut kädessään, jolla luodaan todellista kaikkien tietokirjojen äitiä. Sitä odotellessa voi todeta, että jos aikoo eläissään yhden Antti Heikkilän kirjan lukea, suositan tätä enkä välttämättä alkusarjan tuotantoa. pelkkää positiivistahan tästä jäi käteen.


Jukkis