Miksi syöpää ei saa parantaa?


Kaikkia laatudokkareita ei voi aina odottaa televisiosta. Joissakin on niin painavaa asiaa, mutta ne ovat virallisen opin vastaisia, että niiden levityskenttä on Internet. Näin tämänkin 1h 33min pitkän dokkarin kohdalla, joka käsittelee syöpähoitojen vaihtoehtoisia hoitotapoja. Nykykielellä puoskarointia. Sen voi katsoa tämän linkin kautta:


http://bambuser.com/channel/H2O+Tampere/broadcast/1548437


Ensinnäkin on nostettava hattua että se on suomennettu. Syöpähän riivaa ennenkaikkea vanhempaa väestönosaa joiden englannintaidot ovat olemattomat, tai parhaimmillaankin tankero-asteella.


Elokuva esittelee monenlaisia vaihtoehtohoitoja ja marssittaa heti alkuun Rene M. Caissen kasviuutteen, jolla hän klinikallaan paransi tuhansia ihmisiä syövästä. Omien sanojensa mukaan hän tutustui aineeseen kun näki syöpäarven vanhalla intiaaninaisella, jonka Ojibwe-intiaanien poppamies oli yrteillään parantanut. Rene Caisse kokeili sitten yrttirohtoa tätiinsä, joka paranikin sen avulla niin, että eli vielä 21 vuotta. Kaiken kaikkiaan Rene Caissen klinikka oli auki 8.5 vuotta, ja siellä todellakin parannuttiin. Dokumentti esittelee muitakin rohtoherroja; ”syöpäpuoskari” John Hoxsleyn joka peri yrttireseptin isoisältään, jonka pohjalle rakentui Dallasiin maailman suurin syöpäsairaala, jolla oli 17 sivuklinikkaa.

Tarinan dramatiikka rakentuu sen varaan, että virallinen lääketiede kävi monivuotista sotaa näitä kansanparantajia vastaan, ja peliin kuului kaikkinaiset mustamaalaukset sekä toistuvat pidätykset.


Mielenkiintoisin parannusmenetelmä syöpään oli jo 1918 Max Gersonin kehittelemä puhdistava dieetti. Se ei pohjannut muuhun ideaan kuin elimistön oman immuniteetin vahvistamiseen syöpäsoluja vastaan. Ankara raakaravinto-dieetti, ja elimistö paransi itse itsensä.

Dokumentti tuo esiin monia kenties toimivia keinoja immuniteetin vahvistamiseen ravinnon avulla; aikanaan kehitettiin C-vitamiinihoito, B-17 vitamiinilla on saavutettu hyviä tuloksia ja erityisesti hain rustossa on aineksia, jotka estävät kasvaimia syntymästä ja leviämästä. Myös misteli mainitaan yhtenä yrttinä.


Yksikään näistä ei ole virallinen hoitomenetelmä, mutta miksi ei? Sitä varten on sukellettava salaliittoteorioiden maailmaan. Luonnontuotteita ei voi patentoida, ja siksi ne eivät kiinnosta lääkeyhtiöitä (paitsi jos niihin kehitetään synteettinen vastine) ja ne myös pysyvätkin ikuisesti testaamattomina.


Syöpä on iso bisnes lääkeyhtiöille. Yksi syöpähoito maksaa 50 000 US dollaria per potilas, ja syöpämäärät ovat kasvaneet väkimäärän myötä. Syövän saa kahdeksan miljoonaa ihmistä joka vuosi, eli 20 000 ihmistä joka päivä saa tuon pelätyn diagnoosin. Uusia potilaita tulee vuodessa yksin Yhdysvalloissa miljoona lisää. Laskekaa itse millaiset rahat on kyseessä, arvion mukaan lääkeyhtiöt nettoavat pelkällä syövällä 50 miljardia taalaa. Raha tulee, kuolee potilas tai paranee. Mikä parasta, koska jokainen syöpätapaus on aina erilainen, ei edes voida kehittää mitään halpaa massahoitoa vaan jokaiselle potilaalle on räätälöitävä oma yksilöllinen hoitonsa.

Nyt ymmärrätte, miksi lääkeyhtiöt eivät ole innoissaan raakaravinto-dieetistä.


Ollaan vaihtoehtohoidoista ja niiden toimivuudesta sitten mitä mieltä tahansa, yhden ajatuksen se herättää. Jos näillä yrteillä ja immuniteetin vahvistamisella on edes jokin toimiva mekanismi, se tarkoittaa että niissä voi olla alku 100% paranemiselle. Edellyttäen tietenkin että näitä hoitoja tutkittaisiin, kehitettäisiin ja opittaisiin ymmärtämään. Niiden päässä voi olla sateenkaaren aarre, mutta näinhän tämä asia ei ole mennyt. Ne ovat jääneet lastenkenkiin viranomaisten ja heitä korruptoivien lääkejättien puristuksessa.


Filmi kannattaa katsoa loppuun asti. Sen lopussa on italaialaisen Tullio Simoncinin vallankumouksellinen ajatus, että syövän synnyllä ei olisikaan tekoa geenien, vaan Candida albicans –sienen kanssa. Syöpäsolun valkoinen sisus olisikin sientä. Eihän sienen esiintyminen syöpäsolukoissa mikään uusi asia ole, vaan sitä on pidetty heikentyneestä immuniteetista johtuvana ilmiönä – ei alkusyynä. Joka tapauksessa Simoncinin hoitometodi olikin hyvin yksinkertainen: jos syöpä onkin sieni-infektio, tavallinen natriumkarbonaatti tuhoaisi sen. Käytännön kokeisiin ei päästy koskaan, koska Simoncini sai isot lääkeyhtiöt raivoihinsa, menetti lupansa, ja häntä mustamaalattiin oikein kunnolla.


Joka tapauksessa, tämä dokumentti lienee eräs tärkeimmistä mitä on vähään aikaan nähty, ja enemmän kuin ihme olisi jos sellaisen kotimaisista viestimistä joskus näkisi.