Miksi haluan kirja-arvostella?


Kun kuulin Tuula-Marialta ideasta, että avattaisiin sivu kirja-arvosteluille, halusin ehdottomasti juttuun mukaan. Sillä maassamme julkaistaan valtavasti kirjoja, jotka eivät saa minkäänlaista näkyvyyttä ikinä missään. On tämäkin nyt sitten. Ne harvat kirjat jotka saavat kirja-arvostelun jossain päivälehdessä, voivat pitää itseään onnekkaina. Vai voivatko?


Olen pannut merkille että näitä arvosteluja sahaavat kulttuuritoimittajat viraabelitöinään, ja useimmat on tehty niin laiskasti että oikein myötähäpeää tuntee. Ne tehdään niin, että otetaan pieni muutaman rivin esittely, sitten kopsataan takakannesta sisällön kuvausta – usein sanasta sanaan – ja todetaan loppuun että lukemisen arvoinen. blaa blaa. Ei edes sisältöä ole sen vertaa viitsitty siteerata, että tietäisi onko sitä oikeasti luettukaan. ja harvoinhan on. Nyt kun tarjoutui tilaisuus korjata näitä puutteita, niin tartuin heti täkyyn.


Tietenkin kustantajat itse sivustoillaan esittelevät teosta laveasti suuntaan ja toiseen, mutta näiden ongelma on tietenkin uskottavuuden puute. Kustantajien tehtävä on myydä kirjoja, ja se edellyttää monenlaista hehkutusta, josta me tavalliset ihmiset saadaan jo allergiaa. paljon enemmän me uskotaan naapuriamme joka sanoo että se oli oikeesti lukemisen arvoinen. Tai ryttää sen, jolloin emme tietenkään lue.

Funtsasin tuossa että voisin olla tuo naapurinmies. Kertoa lahjomattoman mielipiteeni kirjasta kun kirjasta.


Jukka Yle:ssä


Jukka Nieminen


Jukkis.

Arvostelija on keskittynyt kaikenlaiseen tietokirjallisuuteen. Romaaneihin hän ei koske vapaaehtoisesti.