Maadoittuminen

– kaikkien aikojen tärkein terveyslöytö?


Kirj. Clinton Ober

Stephen Sinatra

Martin Zucker

   

Kirja-arvosteluissamme on eletty pitkään hiljaista kautta, jonka viimeinkin katkaisee käännöskirja Maadoittuminen. Syystä että se pitkästä aikaa oli ihan lukemisen arvoinen kirja jo virkeän ideansa vuoksi. ja kun kirja on hyvä, tottakai sen voi arvostellakin samaan syssyyn.


Kirjan idea on toki äkkiä kerrottu. Ihminen voi parantaa terveyttään jo sillä että ymmärtää kävellä paljain jaloin nurmikolla, siitä syystä että hän maadoittaa itsensä maapallon omaan maaäsähköiseen kenttään. Hyviä elektroneja virtaa sisään, ja nostaa terveyttä. Eikä muuta käytännössä tarvitse kuin ottaa kengät jalastaan. Näin meidän kesken, melkoisen hippi ajatushan tämä on, mutta omalla tavallaan myös kiintoisa.


Sillä kun tätä alkaa ajattelemaan, niin sitä miettii koska oikeasti viimeksi oli maankamaran kanssa tekemisissä. Eikö tässä olekin aina joku asfaltti, eristävät kengät tai puulattia välissä? Tarkemmin kun mietin asiaa omalta kohdaltani, tajusin että siitä taitaa olla aikaa enemmänkin kun olen maata paljaaltaan koskettanut – joskus kesällä. Kai? Tästä huomiosta on pakko antaa kirjalle pisteet.


Kirjassa ei varsinaisesti ole muuta ideaa. Loppu on sitten maahan koskettamisen terveysetujen luettelointia omakohtaisina kertomuksina. Myös sähkömagneettinen teorianmuodostus tuntui puuttuvan tykkänään, kuin myös laajempi esittely maasähköstä. Silti kirja tuntui kantavan ja säilyttävän luettavuutensa. En ainakaan itse voi sanoa pitkästyneeni vaikka oleellisin sanottiin jo esipuheessa.


Minun on pakko antaa tunnustusta myös lajityyppinsä keskivertoa paremmasta sisällöstä. Onhan näitä esoteerisia NewAge-juttuja milloin minkäkin terveysväittämän puolesta, mutta harvemmin olen niitä jaksanut loppuun asti kahlata, vielä vähemmän on ollut aikomustakaan niistä arvosteluja tehdä. Tämä oli virkistävä poikkeus jo omintakeisen näkökulmansa vuoksi, joka oli kirjoitettu sujuvasisältöisesti. Jos jotakin tämän lajityypin kirjaa uskaltaa suosittaa, niin kaipa se on juuri tämä.

Kirja yllätti myös sillä, että sen takaa ei löydy helppoheikkiä joka kiteyttäisi kirjan sisällön satamaan seteleinä omaan laariinsa. Ottaa vain kengät pois ja kävelee luonnossa, siinä koko vitsi ja sillähän on vaikea rahastaa koska sen voi tehdä kuka tahansa. Tietenkin kirjassa neuvotaan myös – mahdollisuuksien mukaan – maadoittamaan vuoteensa jossa nukkuu.


Kirjan varsinaiseen terveysväittämään en uskalla ottaa kantaa. On selvää että moinen `kävelyterapia´ luonnossa tekee ainakin päänupille hyvää jo stressinpoiston vuoksi. Sinänsä en kyllä epäile itse kirjan väitettä että soluillekin olisi hyväksi jos kehon jännite ei kasva liian voimakkaaksi. Sähköjännitettä meissä kun voi olla vuoroon liikaa ja vuoroon liian vähän. Aihepiiri vain on suhtkoht tuntematon, ja sen vuoksi tämä kirja kannattaakin lukea jo yleissivistyksen nimissä, jos muuten pitää kirjan terveysväittämiä liian yliampuvina.


Siltä varalta että kirjaa pitää aivan humpuukina ja maadoittumista aivan naurettavana, suositan kotiavainta hätätilanteisiin. Kun kuljemme kuivalla pakkasilmalla muovipohjaiset kengät jalassamme kohti metallista ovenkahvaa, suositan koskettamaan kahvaan ensin avaimella. Tämä siksi että avain ottaa sähköiskun puolestasi.


Jukkis