Vähähiilihydraattiset leivät makuarvostelussa


Elämme suuren murroksen aikaa ravintopuolella, eli tämä vähähiilihydraattinen ruokavalio voittaa alaa. Yksi sen totuuksia on ollut, että yksi fruktoosisiirappinen leipä vastaa 17 palaa sokeria, joten leipä on yksi pääsyyllisiä lihomiseen. Tämä on tiedostettu karppaajien parissa. Leipomot joiden myyntikäyrät ovat olleet pitkään laskussa, ovat tietenkin alkaneet vastata tähän buumiin kehittelemällä vähähiilarisia leipiä.

Tietenkin oikea laatukarppaaja sanoo, että mitään leipiä ei ylipäätään ole järkeä ostella, kuten ei muutakaan valmista, vaan ruoka pitäisi valmistaa itse raaka-aineista alkaen. Se on hyvän terveyden kulmakivi. Näin se varmasti onkin, mutta ei nyt olla elitistejä. Pitäähän massoillekin tarjota helpot ratkaisunsa. Itse ainakin tunnustaudun laiskaksi, joka ei viitsi väsätä kaikkea alusta asti, vaan päinvastoin odottelee leipien ohella ensimmäisiä vähähiilarisia eineksiä, joita saarioinen on luvannut.

Kun ollaan pioneerivaiheessa, ei leipomoiden tuotantosuunnittelu voi vielä kummoista olla VHH-leipien kohdalla. Ollaan rehellisiä, Nämä leivät eivät oikein ole mistään kotoisin. Koetetaan kuitenkin lähteä leikkiin mukaan ja luoda pikainen katsaus näihin leipiin.


Liisan leipomon GI-moniviljaleipä


Paikallisen pienleipomon vakaa yritys päästä kasvaville VHH-markkinoille. Strategiaksi on valittu viljalinja, joka takaa edelleen liian korkean hiilaripitoisuuden. Tuotekehittelyssä on ilmeisemmin päädytty tähän, ettei leipä ihan hajoa käsiin, vaikka leipomo tunnustaa ongelman. Leipä oli muuten lajissaan ensimmäisiä VHH-leipiä, joten hattua on nostettava ennakkoluulottomasta asenteesta uudistuneita markkinoita kohtaan. Se ehtikin ensimmäisinä tuotteina nauttia hetken aikaa lähes kulttimainetta. Nopeat reagoivat ja vanhat tantorit päätyvät norsujen hautausmaalle, tämä onkin aina ollut pienleipomojen etu.  Maussa ei sinänsä vikaa, mutta viljapohja kiusaa, ja se näkyy paremmin toisessakin tuotteessa. Liisan leipomolla on myös toinenkin tuote eli monijyväsämpylä, ja tässä ilmenee tämä strateginen virhe. Sillä monet karppaavat välttääkseen viljoja, ja ainakin itselleni erityisesti vehnä tuntuu aiheuttavan monenlaista vaivaa. Monijyvässämpylä vehnäjauhoineen ei muodostanut tästä poikkeusta, sillä parikin sämpylää takasi, että henki alkoi kulkea vinkuen ja rytmihäiriö paukahti kiusaamaan – eli ainakin itse olen syystä näitä viljattomien edustajia, joten tämä leipä ei ole minun valintani. Ei se kuitenkaan pahaa ollut, joskin tällä – kuten kaikilla – on makujen suhteen kehittämistä. 


Minihiilari


Löydös paikallisesta Citymarketista. Makua on tavoiteltu, mutta ongelma tuntuu olevan – kuten yleensäkin – taikinassa. Leipä on aluksi maukas, mutta kumimaisen olemuksensa takia sen syöminen muistuttaa purukumin mässytystä. Leipä ei tunnu jostain syystä sulavan suussa. Pahaa se ei kyllä ollut. Ehdottomasti kuitenkin testiryhmän maukkain, jos vaan muistaa niellä mössön niin kauan kun makua siitä vielä irtoaa.


RuisPro


Kunnon proteiinipommi. Jostain ihmeellisestä syystä olen tätä ostanut useammankin kerran, vaikka en tiedä miksi? Leipä on käytännössä tehty siemenistä ja kananmunista, ja se pitää käytännössä syödä nopeasti, sillä leivällä on ikävä tapa kuivuttuaan murentua käsiin, ja herkkäkin voiveitsen veto halkaisee koko viipaleen. Maku on, kuten näissä tapaa olla, täysin mitäänsanomaton, mutta jotain taikaa tässä täytyy olla, koska sitä tulee kuitenkin aina ostettua.


Karppinen


Viimeisimpänä vaan ei vähäisempänä on sitten Karppinen, joka on lähtenyt peliin kunnon valikoimalla. Kun netistä katsoo VHH-leivistä, hyppää Karppinen silmille, ja kaupoissa se on kunniapaikallaan. Samaa sössöähän se on kuin nuo muutkin, mutta taitavan markkinoinnin ja ilmeen takia se lienee useimpien ykkösvalinta. Sanotaan se suoraan että leipomon mainostyypit on kyllä palkkansa ansainneet, kun ovat onnistuneet jättämään muut brandinsa varjoon. Valistunut veikkaus on, että pitkässä juoksussa tämä leipä selviää ainoana voittajana markkinoilla, joka ei johdu suinkaan leivästä vaan markkinapuolen osaamisesta.

Olkoon että maku tässäkin on mitäänsanomaton, on taikina kuitenkin vahvaa, siis ihan kirjaimellisesti. Leipäkin tuntuu oudon painavalta, joten tässä on ainakin tavaraa hintansa edestä. Vahvana valttina leivässä onkin, että parista viipaleesta tulee nopeasti kylläiseksi, joten siinä mielessä se varmaan on karppaamisella laihduttavan mieleen.


Jukkis

Arvostelija on piintynyt ketjupolttaja, jonka makuhermot eivät reagoi enää edes akkuhappoon.