Kobra

Frederick Forsyth


Sainpahan viimein luettua Forsythin uusimman käännetyn romaanin

nimeltään Kobra. Tunnustan että Forsyth on ollut ainoa romaanikirjailija

johon olen koskenut, ja pyrkinyt lukemaan kaikki hänen kirjansa.

Taitavat useimmat löytyä hyllystänikin.

Enkä usko että Frederik Forsyth on tuntematon muillekaan.

Hänhän aloitti kirjailijauransa kahdella tosi kovalla hitillä Odessan

miehillä ja Shakaalilla. Kirjat joiden molempien elokuvaversiot olivat

lähes yhtä hyviä. Tosin hänen ehdottomasti paras kirjansa Neljäs sopimus häämötti silloin vielä kaukana tulevaisuudessa. On toki huonoakin välissä, tai pikemmin keskinkertaista. Viime aikoina on näyttänyt siltä, että tatsi on ollut kadoksissa kirjojen Afgaani ja Kostaja myötä. Kuuleman mukaan hän menetti tukun rahaa osakekaupoissa, joten niistä onkin haistavinaan, että ne ovat äkkiseltään naputettu taloustilannetta paikkaamaan. Jumalan nyrkki onkin viimeinen kirja, jota voi pitää vielä korkealaatuisena.


Kobrassa on aistittavissa tason nousua. Ihan hitti se ei ole, sillä Forsyth ei juurikaan hyödynnä nerokkainta tavaramerkkiään; erillisiä henkilöitä ja tapahtumia, jotka sitten lopussa sitoo samaan lankaan. Kirja etenee turhankin yksiviivaisesti vaiheesta toiseen. Lukunautinto se kuitenkin on, mutta onko se älykäs lukunautinto, onkin toinen kysymys. Kirjan idea sen sijaan on pakko tunnustaa erittäin kunnianhimoiseksi hankkeeksi; miten saada kokaiinikauppa loppumaan maailmasta. Kysymys on omimmillaan Forsythin maailmassa, jossa tapahtumat ovat kyynisiä, mutta hänen hahmoillaan on selvä raja oikean ja väärän välillä. Ei lain puitteissa, vaan sisäisenä oikeudentuntona.


Forsyth tekee melko selväksi, että kokaiinin kohdalla lailliset menetelmät ovat tehottomia, ja hän on pohtinut että vain salaa tehty kaapparimainen merirosvous on toimiva metodi, ja tietenkin patistaa alamaailma käymään toistensa kurkkuihin kiinni. Poliittinen hinta moiselle operaatiolle on tietenkin korkea, joten väistämättä kirja kertoo ”mustasta operaatiosta”. Toimisiko tämä menetelmä sitten oikeassa elämässä, sitähän on mahdoton sanoa?


Kobran voima on sen ajatusleikissä, miten saada huumekauppa aisoihin. Se on kunnianhimoinen ajatelma, ja ottaen huomioon miten mammuttimainen huumekauppa on, ei Forsyth pelaa napeilla pohtiessaan suuria. Juonirakenteen lähtökohta nostaa kirjan nippa nappa Forsyth-tuotannon keskikastin yläpuolelle, mutta vain hiuksenhienosti. Ihan entiseen vetoonsa kirjailija ei tunnu pääsevän, mutta hän voi toki lohduttautua sillä, että manttelinperijää ei ole vieläkään näkyvissä. Kyllähän Forsyth kuitenkin on se, joka kannattaa isänpäivälahjaksi hankkia, jos agentti- tai thrillerikirjallisuutta isukille hankkii.



Jukkis