Hylkeenharmaa Haukijahti 1½ - Ilimajoen iipikset

Matti Kouvo



Matti Kouvon kuutti-trilogian toinen osa on kuin suoraa amerikkalaisista

toimintaelokuvista, joissa kaikki on mahdollista ja joissa sankari-näyttelijä

käy taistelua mielenvikaisia ihmishirviöitä ja uhkaavia mielikuvitusolentoja vastaan.

Tästäkään seikkailusta ei puutu vauhtia ja hengenvaarallisia tilanteita. Tällä kertaa sankareina ovat vain kotisuomen kuutit ja kuovit, vastassa ropottihirviö Connex-Kuokkamies.


Kirja on on lyhyt ja hyvin ytimekäs jatkokertomus, jossa pienen sukellusveneen väki joutuu huimapäisyydessään ja huonoksi onnekseen, suuriin vaaroihin pelastaessaan jälleen eläinystäviään ja itsensä "Ajan Hampaan" aiheuttamista, ihmiskuntaa ja luontoa uhkaavilta vaaroilta.


Kuuttien sukellusveneen akku on loppu ja aluksen kapteenina toimiva jokatoiminainen Muutti päättää hankkia ydinvoimalan voimajohdoista virtaa akkuihin, saa aikaan metsäpalon ja rakentaa voimajohtopylväistä lentävän härvelin, joka nimetään Himmeliksi. Himmeli ajautuu kosmisen madonreiän kautta tulevaisuuteen vuoteen 2023, jossa Poliisi- ja Järjestyspuolue itseoikeutetusti on voittanut vaalit ja järjestänyt monipuoluediktatuurikokeilun. Vallan on kaapannut naisjohtaja Aamu Aikainen ja johtaa poliisineuvostoa ynnä erinäisiä poliisiministeriöitä.


Valtakunnassa kaikki hyvin, näennäisesti, ahneus ja diktatuuri hallitsee. Maatalous on  tehotaloustettu (mikäli oikein ymmärsin) ja Ilmajoen lakeuksia jyrää suunnattomat traktorit ja puimakoneet. Kuokkamiesropotti ohjelmoidaan kaivamaan valtava tekoallas, johon johdetaan  radioaktiiviset vedet, ropotin äly-ohjelmointi mättää, se alkaa toimimaan tuhoavasti ja katastrofin ainekset on koossa. Kuoviarmeija kutsutaan koolle tuhoamaan Kuokkamiesropotti.


Matti Kouvo sanoo kirjan esittelyssä: "Hylkeenharmaa Haukijahti 1½ jatkaa ensimmäisen osan viitoittamalla kirjallisella vesireitillä, yhdistämällä perinteistä eläinsatua moderniin seikkailu- ja murrekirjallisuuteen."

Kun 57:n sivun tarinaan yhdistetään diktaattorivaltiovalta ja korruptio, tekaistujen yritysten valtion tuet, IT-osaajien työttömyys ja saattohoitovaiheyrittäjyys, luonnon saastutus, tehoviljely, geenimuuntelu, robottien ja koneiden lisääntyminen, lintujen ja kuuttien selviämistaistelu ja murteet, niin ota tästä sitten selvää. Perinteiseksi eläinsaduksi en ihan kutsuisi.


Kuten aikaisempaakin hylkeiden seikkailua, myös tätä jouduin lukemaan useaan kertaan ja palaamaan takaisin, että ymmärtäisin mistä milloinkin oli kyse. Hyvä että olen vähän seurannut yhteiskunnallista keskustelua muuten ei olisi ollut hajuakaan.

Matti Kouvolla on hurjan hauska tapa kertoa, pilkettä on ollut silmäkulmassa ja tarinaan on sisällytetty yhteiskunnallista kritiikkiä, josta tähdet tälle kirjalle. Oivaltavaa!


Mielestäni Kouvo sortuu kuitenkin liiaksi sanoilla kikkailuun. Minulle tämä pieni seikkailutarina oli vähän vaikealukuinen, johtuen sanakäänteistä ja vertauskuvista, joita kirja vilisee lähes joka lauseessa. No, saammepa uutta sanavarastoa. Mielestäni kirjan lukeminen vaatii paljon keskittymistä ja yhteiskunnallista tietämystä, jotta pääsee perille kaikista tapahtumista ja sanojen merkityksistä. Minulle murresanat ja englannin kielen suomimuunnelmat, joita muuttolinnut puhuvat, vaativat pohdiskelua. Juonen kululle dialogeilla ei ollut niin suurta merkitystä, mutta olisihan se kiva tietää mitä ne sanovat - oliko niissä huumoria?  Naurun pyrskähdyksiä ei syntynyt, kuten ensimmäistä Hylkeenharmaa Haukijahti kirjaa lukiessa.

Tästä kirjasta saattaisi pitää seikkailukirjallisuudesta kiinnostuneet nuoret, ehkä monet miehet, ymmärtäisivät varmaan englannin kielestä muunnettua uus-slangiakin, joka on yleistä nykynuorten suussa.


Kirja alkaa ja loppuu, onneksi, leppoisissa tunnelmissa, jossa savokarjalan murteella rempsakkaasti kinasteleva kuuttien ystäväporukka saa taas lukijan maankamaralle ja rauha maassa tunnelmiin.

Eikun kohti uusia seikkailuja!




Tuula Hyvättinen