Ensio Lakanen

Harmoninen Kaikkeus – HUT, Kaiken Teoria


Tämän kirjan sain luettua jo aikaa sitten, mutta sisältö ei ollut helppo nieltävä,

joten aikaa meni, ennen kuin sain siitä ajatuksia purettua. Mikään helppo

kirjahan ei Lakasen teos ole. Päinvastoin, se on täynnä tiivistä luonnontiedettä

kosmologiasta evoluutioon, mutta onneksi sentään kaikki on ositeltu pieniin kappaleisiin.

Teoria on ehkä väärä sana kuvastamaan kirjan sisältöä, sillä teorian tehtävä on tarjota jotakin uutta, mutta yhdenlainen filosofistyyppinen väittämä se sentään on.  Kirjan idea on yhdistää teologia luonnontieteisiin, ja teologia tunnutaan käsittävän steinerilaisuudeksi. Kirjassa pohditaan siis Jumalaista mahdollisuutta kosmoksen ja itse elämän alullepanijana. Tosin kirjassa on paljon muutakin maan ja taivaan välillä, ja niitä on turha edes kuvitella tässä luettelevansa.


Mennääs hyviin puoliin. Mikään myyntimenestys tämä tuskin tulee olemaan; siihen se on liian perusteellinen ja syvällinen. Tavallinen pulliainen varmasti välttelee tätä raskastekoisuuden vuoksi, yhdellä vetäisyllä kun tätä kirjaa ei kukaan vedä. Newagereille, jotka varmastikin ovat kirjan kohderyhmää, kirja ei suinkaan tarjoa sitä helppolukuista elämyksellisyyttä, joka ei rassaa kenenkään aivoja. Tämä päinvastoin tekee niin. Tässä onkin syytä nostaa hattua kuvia kumartelemattomasta asenteesta ja siitä, että kirja on käsittämättömän kunnianhimoinen. Kustantajalle tämäntyylinen kirja on aina riski, mutta on otettava huomioon, että tämän alan kirjoja ilmestyy keskimäärin yksi kymmenessä vuodessa. Aina jostakin löytyy se nojatuolitieteilijä, jolle syntyy sisäinen tarve pukea ajatuksia paperille piittaamatta onko se suuren yleisön makuun liian vaikea pureksittava. Näin se pitää ollakin, jonkun on pakko tehdä jotain tietopuolistakin viihdehömpän keskelle.


Jonkinlaisena miinuksena kenties, että itselleni jäi aavistuksen epäselväksi, missä päin kirjaa tämä HUT-teoria kummittelee. Käsitin että se on tietynlainen tulkintaero luonnontieteiden johtopäätöksiin. Ihan niin onneton en ole, ettenkö kykene seuraamaan enqvistiläistä hiukkasfysiikkaa, mutta rajanveto yleisesti hyväksytyn fysiikan ja HUT-teorian välillä olisi kaivannut tarkentamista. Millä tavoin ja missä kohdin HUT eroaa luonnontieteellisissä näkökulmissa, olisi hyvä ollut jäsentää. Tämä nyt voi tuntua kenties hiustenhalkomiselta, sillä teos kuitenkin tarjoaa kattavaa kokonaiskuvaa joka käsittää tieteellisen maailmankuvan vain yhtenä osana suuremmassa kokonaisuudessa.


Kirjaa voi suositella älyköille. Se on kirjoitettu myös niille, joille tulee vaihe, jolloin kaipaa vähän aivoja verryttävää ja aavistuksen vaikeaakin tekstiä. Myös sellaisen tekstin parissa voi relata, vaikka ihan kaikkea ei ymmärtäisikään. Pitää kuitenkin muistaa että kyse on myös harvinaisesta kirjallisuustyypistä, ja itse pystyn luettelemaan vain muutaman vastaavan. Omalla tavallaan kyse on myös riskityypistä, koska voimakkaasti luonnontieteelliseen esitystapaan nojaava teos vanhenee samalla vauhdilla kuin itse luonnontiede etenee. Olkoonkin että steinerilaisuuden mukaanotto tarjoaa sille myös ajattomia elementtejä. Ennen kaikkea täytyy kunnioittaa kirjoittajansa vaivannäköä, taustatutkimustyötä ja uutteruutta. Joku sentään tässä maassa vielä ajattelee kansan sivistyksellistä tilaa, eikä tyydy kirjoittamaan mitään höttöä.


Jukka Nieminen