Hamasin poika


Tunnustan suoraan, että kun sain tämän kirjan synttärilahjaksi,

ensimmäisen viikon katselin sitä pöydänkulmalla lähinnä epäilevin ilmein.

Mosab Hassan Yousefin tarina Hamas-terroristijärjestön aktiivista 

kristityksi lähimmäisen rakastajaksi, tuntui pelottavan tutulta formaatilta.

Tämän täytyy olla puettu Nicky Cruzin klassikon ”Juokse poika juokse” formaattiin, jossa vain paikat ja ihmiset vaihtuvat, mutta sama hyväksi havaittu kaava toistuu. Kuten aina, ennakkoluulojen perusteella ei pitäisi olettaa mitään. Itse asiassa kirja ei ollut mitään sen suuntaistakaan.


Yousef tekee heti kirjan alussa selväksi, että kaikki länsimaiden yritykset luoda rauha Israelin ja Palestiinan välillä ovat tuomittuja epäonnistumaan, koska länsimaisilla diplomaateilla ja ulkopolitiikan johtajilla ei ole hajuakaan mistä on kysymys – saati kansanluonteista sen taustalla. Mikään opaskirja tämä ei silti ole, eikä asioita ole pantu ranskalaisten viivojen alle, mitä kaikkea länsimaisten rauhanneuvottelijoiden pitäisi tietää. Kuvio kyllä selviää kirjaa lukiessakin, ilman erillistä opettajan sormea heristämässä. Yousefin elämänkaareen tutustuessa kun tulee hyvin selväksi miten monimutkaista kaikki on – erityisesti kun Lähi-Idässä ollaan.


Kirjan sivuilla saamme kunnian tutustua israelilaisiin kidutusvankiloihin, salamurhaoperaatioihin, väijyviin helikoptereihin ja ratsioita tekeviin kommandoihin. Toisaalta saamme tutustua myös palestiinalaispuolen vähemmän mukaviin puoliin; joka puolella rehottavaan korruptioon, keskinäiseen riistoon ja solidaarisuuden puutteeseen, julmuuteen ja loputtomasti uusien terroristisolujen syntyyn. Myös siihen valtakontrolliin, jolla palestiinalaisjohtajat pitävät kansaansa alisteisessa kurissa, olkoonkin että sen hintana on tietämättömyys ja köyhyys. Elämä sellaisessa paikassa on tietenkin vaarallista, myös äärimmäisen monimutkaista. Selviämistä. Yousefin isä on Hamas-johtaja ja poikakin tietenkin saman järjestön aktivisti, ja molempien aika meneekin enemmän vankeudessa kuin vapaana. Toisaalta Yousef tunnustaa olevansa kaksoisagentti; vakoilevansa Hamasin väkeä Israelin laskuun, toisaalta myös salaa kristitty, ja toisaalta todellinen perheenpää oikean isän istuessa vankilassa. Toisaalta myös kovilla politikoidessaan palestiina-laisjohtajien kanssa, joille korruptio maistuu, ja omien henki ei paljoa paina. Jeesuksen vuori-saarnan eettinen sanoma varmasti avautuu näin väkivaltaisessa yhteisössä kokonaan eri kalibeerista, mutta toisaalta se tuntuu varmasti myös oikealta ulospääsyltä. Jopa ihan konkreettisessa mielessä. Palestiinalaisalueet kun tuntuvat olevan paikka, jossa kaikki ovat sekaantuneet johonkin, ja rintamalinjat oikean ja väärän välillä lähinnä harmaata vyöhykettä.


Tylsänä tätä kirjaa ei voi pitää. Pakko antaa tunnustus myös tekstin luettavuudesta kirjan kääntäjälle. Yleensä nämä käännöskirjat ovat aina jollain lailla tönkköjä, mutta kääntäjä Pekka Nieminen on saanut tekstiin elämää. Se on hatunnoston arvoinen suoritus. Olkoonkin että kirjassa vilahtaa siellä täällä ja-sanalla aloitettuja lauseita, voi tuollaiset pikkumokat kuitenkin antaa anteeksi, koska käännös itsessään on keskimääräistä parempi, mitä meille yleensä tarjoillaan. 


Jukkis